3 tapaa makrokuvaukseen ja muutama vinkki makrokuvien valaisuun

Millainen kalusto makrokuvaukseen 

Tapoja sekä kuvauskalustoa on makrokuvaukseen tarjolla monenlaisia.  Mikäli makrokuvaus kiinnostaa, on järkevintä aloittaa harrastus kokeilemalla ensiksi esimerkiksi loittorenkaita tai lähilinssejä ja sen jälkeen hankkia esimerkiksi makro-objektiivi.

Myöhemmin voi tulla myös ajankohtaiseksi erilaiset valaisuun tarvittavat laitteet, kuten makrosalamat tai esimerkiksi led-valo kuvien valaisuun. Jalustat yms. apuvälineet ovat myös tarpeen, jos esimerkiksi käyttää kuvien tarkennuksessa ns. pinoamistekniikkaa, jolloin kamera ei saa liikkua tarkennuksien välillä. 

Makrokuvaus loittorenkailla

Loittorenkaat ovat todella suosittuja valokuvauksen apuvälineitä. Niiden suosio perustuu hintaan, sillä ne ovat edullinen tapa aloittaa kokeilut makrokuvauksen maailmassa. Loittorenkaat ovat ikäänkuin putkia, jotka lisätään kameran ja objektiivin väliin.  

Niiden toiminta perustuu siihen, kun objektiivia viedään kauemmaksi kameran kennolta,  jolloin sen tarkennusetäisyys siirtyy lähemmäksi ja objektiivin suurennus kasvaa. Loittorenkaiden kanssa ei voi tarkentaa kauemmaksi. Loittorenkaita käytetään useimmiten normaali- tai teleobjektiivin kanssa. 

Loittorengassarjat sisältävät useita renkaita, joiden avulla säädellään suurennusta.  Yleensä loittorenkaat ovat täysin manuaalisia eli niissä ei siirry mikään sähköinen informaatio. On myös olemassa brändien omia loittosarjoja, joissa kulkee myös sähköistä tietoa, mutta nämä ovat arvokkaampia hankintahinnaltaan.

Manuaaliset loittorenkaat riittävät mainiosti aloittelijalle, sillä makrokuvauksessa tarkennus säädetään kuitenkin manuaalisesti. Jos kamerassasi on mahdollista laittaa focus peaking päälle, niin tämä auttaa tarkennuksessa.   

Huomioi, että loittorenkaat vähentävät kennolle tulevan valon määrää eli valoa tarvitaan enemmän niiden kanssa kuvatessa. 

Makrokuvaus lähikuvalinsseillä

Lähkuvalinssit ovat ikäänkuin objektiivin eteen laitettavia suurennuslaseja, jotka kiinnitetään objektiivin suodinkierteeseen. Se toimii siten, että se pienentää objektiivin vähimmäistarkennusetäisyyttä ja voit viedä objektiivin lähemmäs kuvattavaa kohdetta. Useimmiten ne myydään useamman linssin seteissä, jolloin niissä on erilaisia suurennuskertoimia. Lähikuvalinssejä voidaan rajoitetusti myös pinota päällekkäin. 

Lähilinssit toimivat parhaiten normaali- ja teleobjektiivien kanssa. Polttovälin ollessa lähemmäs 200 mm  saavutetaan yleensä 1:1 suurennuskerroin. 

Lähikuvalinssien vahvuutta mitataan diopterilla, mitä suurempi luku on, sen voimakkaampi on sen suurennos. Voimakkaimmilla suurennoksilla on kääntöpuolena heikentävä vaikutus kuvanlaatuun. Toisin kuin loittorenkailla lähikuvalinssien ongelmaksi ei muodostu valon väheneminen. 

Lähikuvalinssit hankitaan siis yhteensopivaksi objektiivin suodinkierteen kanssa eli esim. 72 mm suodinkierteeseen. Mikäli haluat sovittaa lähikuvalinssejä muun kokoiseen suodinkierteeseen, suosittelemme hankkimaan step-up tai step-down soviterenkaita, jotka mahdollistavat linssin suodinkierteen sovittamisen muihin kierrekokoihin. 

Makrokuvaus makro-objektiivilla

Makro-objektiivien erityisominaisuus on se, että ne on suunniteltu valokuvaukseen erittäin lyhyillä tarkennus etäisyyksillä. 

Lyhyellä etäisyydellä käytettävien makro-objektiivien syväterävyys on erityisen pieni eli kohteen tarkennus on tehtävä huolella, jotta halutut yksityiskohdat ovat varmasti tarkkoja. Toisinaan kamerajalusta voi olla tarpeen tarkennettaessa. 

Kapea syväterävyys on kuitenkin myönteinen juttu makrokuvauksessa, sillä silloin tausta sumenee mukavasti ja nostaa kuvan pääkohteen esiin. 

Makro-objektiivin suurennus riippuu sen polttovälistä, sekä siitä kuinka lähelle kohdetta päästään. Makro-objektiiviksi mielletään yleensä sellainen objektiivi, jonka enimmäissuurennussuhde on vähintään 1:1. 

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 2 cm:n kokoinen kohde voidaan heijastaa kameran kennolle 2 cm:n kokoisena kuvana. Objektiivin tarvitsee tällöin olla riittävän lähellä kuvattavaa kohdetta. 

Makro-objektiivit ovat sopivia myös muuhun kuvaukseen, erityisesti niistä pidetään muotokuvauksessa niiden polttovälin ja valovoiman ansiosta. 

Makrokuvan valaisu

Makrokuvan valaisemiseen on erilaisia vaihtoehtoja. Valaisuun voi käyttää vallitsevaa valoa, salamaa, makrosalamaa tai esimerkiksi taskulampusta, kännykästä, led-valosta, peilistä tai heijastimesta saatavaa jatkuvaa valoa.

Valaisussa on tärkeintä valon laatu ja sijainti. Lisäksi on tarpeen huomioida, että esimerkiksi kirkasta vallitsevaa valoa tai salaman valoa täytyy hajottaa / diffusoida. Kova auringonvalo tai salamavalo luo voimakkaan kontrastin makrokuvaan, ylikirkkaita valokohtia ja yksityiskohdat menettäneitä varjoja.

Erilaiset diffuusiomateriaalit helpottavat hajottamaan kirkasta valoa, poistavat heijastuksia kiiltäviltä pinnoilta ja pehmentävät valoa luoden kauniita sävyjä valokuvaan. Diffuusiomateriaalina voi käyttää heijastimissa olevaa diffuusiokangasta tai vaikkapa pientä sateenvarjoa, joka on tuotu valonlähteen ja kohteen väliin.

Salama makrokuvauksessa

Salama mahdollistaa pienemmän aukon käytön makrokuvauksessa, tämä lisää kuvaan syväterävyyttä. Mikäli kamerassasi on sisäänrakennettu salama, älä käytä sitä. Sisäänrakennetun salaman valo on liian voimakasta, eikä sen tehoa tai suuntaa pysty hallitsemaan.

Makrosalama

Makrosalama on erityinen juuri makrokuvaukseen tarkoitettu salama tai salamaryhmä, joka kiinnitetään objektiivin eteen sen suodinkierteeseen. Makrosalama voi olla rengasvalotyyppinen salama tai se voi olla kehikko, johon salamat kiinnitetään. 

Jokaista makrosalaman valoa pystyy erikseen säätämään (tehoa, kulmaa jne), sillä salama on yhdistettynä kameran salamakengässä olevaan lähettimeen. Tämä mahdollistaa myös sen, että jonkun valoista voi jättää laukaisematta.

Makrosalaman tavoitteena on vähentää varjoja, kun kuvataan lähietäisyydeltä. 

Täytevalo

Makrokuvauksessa salamaa voidaan käyttää myös fillinä eli täytevalona. Sen tehtävänä on tuoda esiin kohteen yksityiskohdat, värit ja tekstuurit, etenkin varjopuolella. Oma juttunsa on luonnollisen ilmeen saavuttaminen eli, miten salama tasapainotetaan ympäristön valon kanssa samanlaiseksi. Jos tasapainotuksen osaa tehdä hyvin, on ero hyvin huomaamaton.

Ota ensin kuva, jossa valotat taustan oikein, tämän jälkeen ota salama käyttöön, jolla valotat kohteen oikein, muuta salaman asetuksia, kunnes näyttää oikealta. Itse aloitan yleensä ihan minimi tehoilla salaman kanssa (1/128) ja tästä tarpeen mukaan nostelen tehoa. Kameran asetan hieman alivalottamaan taustaa -0,3 tai -0,7 askelta. Näin yleensä saat kohteen erottumaan taustasta ja kuvan kirkkain kohta on kuvattavassa kohteessa.

Vinkit makrokuvien valaisuun

1. Käytä vallitsevaa valoa. Ulkona kuvatessa paras valo makrokuvaukseen on kirkas, mutta pilvinen taivas, jossa pilvet toimivat jättimäisenä softboxina. Pilvinen taivas tarjoaa tasaisen ja pehmeän valon, joka tuo esiin tekstuurit, yksityiskohdat ja sävyt.
2. Pehmennä salaman valoa diffuusion avulla. Muista, että mitä suurempi valoa hajottava pinta on, sitä paremmin valo pehmenee ja kuvan kirkkaat kohdat loivenevat pehmeiksi.
3. Vältä mustaa taustaa. Luonnollista lopputulosta tavoitellessa ja käytettäessä salamaa ainoana valonlähteenä, kannattaa taustaan kiinnittää huomiota, taivuttele lehtiä kohteen taustalle. Kiinnitä huomiota siihen, että kohde irtoaa taustasta . Voit myös kokeilla erilaisia kuvakulmia, alhaalta ylöspäin, jolloin taivas tulee taustaksi tai kokeile vettä tai jääpaloja taustalla.
4. Pehmennä auringonvaloa. Valkoinen läpiampuva sateenvarjo on helpompi kuljettaa ja käyttää luonnossa kuin suuret diffuusiokalvot, etenkin tuulisella kelillä. Laita sateenvarjo kolmijalalle tai valaisinjalustalle ja kiinnitä sateenvarjo adapteriin (esim. Manfrotton valaisinnivel / sateenvarjo pidike). Suuntaa satenvarjo niin, että hajottaa kohteen päälle lankeavaa auringon valoa.
5. Valaise peileillä tai heijastimilla. Peilillä saat heijastettua vallitsevaa valoa kohteeseen. Pienellä harjoittelulla homma alkaa toimimaan. Jos tuntuu, että kädet loppuvat kesken on kaukolaukaisin mainio apuväline tässä. Peili on mainio tapa saada valoa kohteeseen, joka muutoin on varjossa. Heijastimilla saat avattua varjoisia kohtia. Hopeinen heijastin antaa enemmän valoa kuin valkoinen, kultaisella heijastimella saat lämpöä.