Canon EOS R5 Mk II:ssa on suuri määrä parannuksia ja uusia ominaisuuksia. En niitä tässä tule käymään kattavasti läpi. Keskityn osa-alueisiin, joille on minulle eniten merkitystä. Laitteen käyttöohje on peräti noin 1200-sivuinen, joten ominaisuuksissa piisaa. Kyseessä on erittäin suorituskykyinen hybridikamera, joten aivan kaikkia ominaisuuksia tuskin kukaan yksittäinen kuvaaja käyttää.
Kuvaan pelkästään RAW-tiedostoja, joten jpg ominaisuuksia en tässä myöskään käsittele.
Kuvani käsittelen Adobe Lightroom ja Photoshop ohjelmilla. Kohinanpoistoon käytän Adoben omaa Enhancea ja haastavammissa tapauksissa DxO PureRaw 4 -ohjelmistoa.
Kuvaan lähinnä lintuja ja nisäkkäitä sekä jonkin verran maisemaa ja muita luonnon yksityiskohtia. Enimmäkseen stilliä, mutta myös hieman videota. Käyn seuraavassa läpi enimmäkseen kameran still-ominaisuuksia omien kokemusteni pohjalta.
Viime aikoina liikkuviin tilanteisiin olen monesti valinnut R3:n jolloin R5 on jäänyt rauhallisempien tilanteiden työkaluksi. Pääsyy tähän on ollut R3:n erinomainen tarkennus ja tarkennuksen muokattavuus. Lähes olematon rolling shutter -ilmiö sekä pienempi kohina ja dynamiikka korkeilla ISO-arvoilla ovat myös vaikuttaneet valintaani.
Uusi Canon EOS R5 Mk II on parantanut useimmilla näistä osa-alueista. Liikkuvan kohteen tarkennus ja siihen liittyvät valinnat ovat kehittyneet huomattavasti ja pinottu taustavalaistu kenno mahdollistaa aiempaa nopeamman kennon luvun vähentäen rolling shutter ilmiötä. Korkeilla ISO-arvoilla kuvatessa kohinassa ei mielestäni ole tapahtunut radikaalia muutosta R5:n vertailtuna ainakaan huonompaan suuntaan.
Jatkuva sarjakuvaus on nopeutunut 20:tä 30:n kuvaan sekunnissa. Tämä lisää onnistumisen mahdollisuuksia nopeissa tilanteissa, varjopuolena on suuri kuvamäärä, 45Mpix RAW-tiedostot ovat isokokoisia. R5MkII:n myötä siirryin käyttämään pakattua C-RAW -formaattia. Sen kanssa kameran välimuisti ei tule täyteen niin nopeasti koska tiedostot ovat huomattavasti pienempiä.
Pre-capture -toiminto on viimein saatu myös viitossarjalaiseen. Toiminnon ollessa käytössä kamera tallentaa jatkuvasti puolen sekunnin verran puskuria (15 kuvaa) laukaisupainikkeen ollessa painettuna puoleenväliin. Tämä kasvattaa kuvamääriä melkoisesti, joten toivonkin että Canon
tulevissa firmware-päivityksissä lisää mahdollisuuden säätää tämän puskurin kestoa. Tätä kirjoittaessa R5MkII:n on tullut yksi firmware-päivitys (1.0.1). Pieniä parannuksia ja jopa uusia ominaisuuksia tulevissa päivityksissä on aivan varmasti tulossa.
Canon päätti sijoitella osan R5MkII:n painikkeista edeltäjästään poiketen. Virtapainike siirtyi oikealle puolelle ja virtapainikkeen paikalla on nyt video/still valitsin. Näitä muutoksia on jonkin verran maailmalla kritisoitu. Todettakoon että muuttuneisiin painikkeisiin kyllä tottuu äkkiä, mutta olisin itsekin pitänyt virtapainikkeen vasemmalla ja video/still -valitsimen sijoittanut oikealle. Tämä siitä syystä että käsivaralla kuvattaessa ja vasemmalla kädellä objektiivia kannatellessa valitsimen käyttö vaatii otteen irrottamisen objektiivista.
R3:ssa valitsin on etsimen oikealla puolella ja sitä pystyy käyttämään irrottamatta käsiä kamerasta tai katsetta etsimen läpi seurattavasta kohteesta. Hyvää muutoksessa on toki se että video/still valitsin edeltäjästään poiketen on nyt käytettävissä, koska R5:ssa moodin vaihto vaati useamman painalluksen. Yleisesti ottaen ergonomia R5MkII:ssa on hyvä ja valikot selkeitä. Suurilta osin asiat ovat samoilla, tai lähes samoilla paikoillaan kuin R5:ssa, joten kakkosversion kanssa pääsee nopeasti sinuiksi.
R5MkII:ssa on R3:ta tuttu varsin ulkoneva etsin. Muutos johtuu R5MkII:n lisätystä tarkennuksen katseohjauksesta. Itse en koskaan saanut R3:n katseohjausta toimimaan niin hyvin kuin olisin halunnut ja niinpä alun kokeilujen jälkeen luovuin sen käytöstä kokonaan. R5MkII:ssa ominaisuuden kuitenkin sanotaan parantuneen. En toimintoa kuitenkaan vielä ole kokeillut, koska seurattavan kohteen valinta toimii sen verran hyvin yksin tarkennusautomatiikan toimesta.
Etsinkuva on kirkas ja nopeallakin 30fps sarjakuvauksella välkkymätön. Tämä on merkittävä parannus R5:n verrattuna, jolla kuvattaessa pitkiä sarjoja alkoi etsimen kuva nykimään ja jätättämään. Pahimmillaan kohdetta ei enää pystynyt seuraamaan ja tilanne saattoi mennä ohi.
Takanäyttö on aavistuksen suurempi kuin edeltäjällään. Tämä ainakin teoriassa helpottaa jonkin verran kosketusnäytön käyttöä. Olisin toivonut, että jo tässä päivityksessä olisi myös Canonilta esitelty kilpailijoilta tuttu pystysuunnassa kallistettava takanäyttö. Sitä jäämme vielä odottamaan. Näytön pystyy kyllä kallistamaan pystyyn, mutta vasta kun sen on kääntänyt sivulle.
R5:ssä aikanaan puhuttanut ylikuumenemisongelma on taakse jäänyttä elämää. R5MkII:n on rakennettu passiivinen jäähdytys sääsuojauksen ehdoilla ja ammattimaista videotuotantoa tekevät voivat hankkia lisäksi aktiivista tuuletusta tarjoavan jäähdystyskahvan. R5MkII:n video-ominaisuuksiin on tullut isoja parannuksia ja käynnissä olevasta videotallennuksesta kertova ”Tally-light” -valo ilahduttanee niitä jotka viihtyvät myös kameran edessä.
Videomoodeja ja -koodekkeja on tullut roimasti lisää, merkittävimpinä parannuksina RAW-videoon C-log 2 sekä mahdollisuus 8K videoon jopa 60fps nopeudella. Korkeammat kuvataajuudet mahdollistavat tyylikkäät hidastukset editointivaiheessa, joten ne ovat itseäni lähinnä ilahduttaneet uudet ominaisuudet.
Kohina pysyy hyväksyttävällä tasolla myös korkeilla ISO-arvoilla. Tähän mennessä olen kuvannut korkeimmillaan ISO12800 herkkyydellä ja ainakin vielä siitä pystyy jälkikäsittelyn välineillä saamaan todella hyvälaatuista tiedostoa. Auto ISO:a käyttäessä ISO100-12800 vaihteluväliä uskaltaa huoletta käyttää.
R5 elektronisella sulkimella kuvattaessa RAW-tiedosto oli ”vain” 12-bittinen, 14-bittistä tiedostoa sai tallennettua ainoastaan mekaanista suljinta käyttäessä. R5MkII:ssa tämä rajoitus on poistunut, joten ainakin teoriassa RAW-tiedostoissa työskentelyvaraa pitäisi olla hieman enemmän. Tätä voi toki olla vaikea todentaa kenttäolosuhteissa. Lisäinformaatiolla on kuitenkin merkitystä hankalissa valaistusolosuhteissa etenkin silloin kun kuva-alalla tummien ja vaaleiden alueiden kontrasti on suuri.
VINKKI: erityisesti kuvattaessa korkeilla herkkyyksillä kannattaa valottaa kuva niin, että histogrammi on painottunut enemmän oikeaan laitaan. Eli valota kuva aavistuksen vaaleaksi (+1EV). Kohinaa tulee ensimmäiseksi tummiin alueisiin ja pienellä ylivalotuksella saa kohinan määrää selkeästi vähennettyä.
Edeltäjän R5 ilmestyessä uusiutui myös akku. Vanhoja akkuja pystyi edelleen käyttämään, mutta rajoituksin. Canon toisti saman uudistuksen myös julkaistessaan R5MkII:n. Nyt uusi LP-E6P akku vaaditaan, jotta kaikki ominaisuudet ovat käytettävissä. Rajoituksia on mm. joissakin videoresoluutioissa. Canon ei ole kertonut, etteivätkö rajatut toiminnot teknisesti toimisi myös edellisellä LP-E6NH akulla.
Akkujen toimintajännite sekä kapasiteetti ovat tyyppikilven mukaan täsmälleen samat: 7,2V, 2130mAh 16Wh. Joka tapauksessa kamera tunnistaa akun tyypin ja toiminnot rajataan ohjelmallisesti akkutyypin mukaan. Niinpä R5MKII:n hankinta tarkoittaa myös ainakin yhden vara-akun hankintaa, yhdellä akulla ei päivää selviä ja pakkasessa akkukesto lyhenee entisestään. Itse hankin akkukahvan BG-R20, joten minulla on aina kahden akun kapasiteetti käytettävissä. Akkukahvaa hankkiessa kannattaa pitää mielessä, että R5MkII:n on saatavilla kolmenlaisia akkukahvoja*.
* BG-R20 (tavallinen), BGR20EP (ethernet), CF-R20EP (jäähdytys)
VINKKI: R5MkII akkua pystyy lataamaan USB-C kaapelilla. Kaapeli tulee kameran mukana. USB-C ”power delivery” virtapankkeja saa edullisesti ja sellaisella akun pystyy lataamaan täyteen myös silloin kun verkkovirtaa ei ole saatavilla, esimerkiksi automatkan aikana. Yhdestä täyteen ladatusta 20000mAh virtapankista akun lataa täyteen useita kertoja. Akku kuitenkin latautuu vain, jos kamerasta on kytketty virta pois. Akun latauksen merkiksi syttyy takapaneeliin vihreä merkkivalo. Jos valoa ei syty vaikka kamerasta on virta kytketty pois - ei lataus toimi. Lataukseen tarvitaan aina virtapankki tai -lähde, joka tukee USB-C power delivery standardia.
R5MkII automaattitarkennus on ottanut ison harppauksen edeltäjästään. Kohteen kamera löytää selkeästi aiempaa kauempaa, myös haastavampaa taustaa vasten. Tarkennus myös pysyy hyvin kohteessaan silloin kuin muita potentiaalisia kohteita ei ole näkyvillä. Oletusasetuksin se kuitenkin on varsin innokas vaihtamaan kohdetta, jonka vuoksi itse säädin herkkyyttä maltillisemmaksi. Tämän jälkeen tarkennus pysyy huomattavasti paremmin valitussa kohteessa. Näin esimerkiksi lintuparvea kuvattaessa tarkennus saadaan pysymään valitussa yksilössä.
R5MkII:n on tullut paljon muitakin uudistuksia, kuten eri henkilöiden priorisoinnit sekä tuki muutamille urheilulajeille. Näitä en itse tarvitse, mutta ovat varmasti hyviä ominaisuuksia tapahtumia ja urheilua kuvaaville.
R3:n tavoin tarkennusalueita pystyy valitsemaan. Kohteen tunnistus on kuitenkin niin hyvä, että tulen todennäköisesti enimmäkseen käyttämään koko alueen tarkennusta sekä joissakin hankalammissa tilanteissa pistetarkennusta. Näiden vaihto on helppo asettaa ohjelmoitaviin painikkeisiin esimerkiksi peukalolla operoitavaksi.
Myös R5MkII:lla kuvattaessa joskus käy niin, ettei se pysty löytämään kohdetta. Näitä tilanteita tulee eteen kuitenkin paljon harvemmin kuin edeltäjällään. Haastavaksi kameralle tarkennuksen tekee jos kuva-alueella on paljon yksityiskohtia, valoa on vähän tai tausta on kirjava. Kohteen etäisyys ja koko kuva-alalla myös merkitsee. Mutu-tuntumani tarkennuksen osumatarkkuuden suhteen on kuitenkin se, että nopeissa tilanteissa R5MkII tuottaa enemmän teräviä ruutuja kuin edeltäjänsä.
Maailmalla on ehditty tekemään lukuisia testejä, joissa R5 ja R5MkII asetetaan rinnakkain. Niissä kerrotaan havaitun eroja dynamiikassa vanhan R5:n eduksi matalilla ISO-arvoilla kuvattaessa. Useimmat testaajat ovat päätyneet siihen, että vanha R5 on dynamiikaltaan parempi alhaisilla ISO:lla.
Olen tuloksiin perehtynyt ja mielestäni ero on hiuksenhieno, eikä sillä ole käytännössä suurta merkitystä. Omien kokemusteni mukaan esimerkiksi ISO100:lla tulee R5MkII:lla todella korkealaatuista RAW-tiedostoa. Dynamiikan ero lienee kuitenkin todellinen ja seurausta pinotusta kennosta. Minä olen ollut tyytyväinen myös matalan ISO:n tiedostoihin, säätövaraa on reilusti.
Somealustoilla uusiin runkoihin ladataan valtava määrä odotuksia jopa vuosia ennen niiden julkaisua. Peilittömät järjestelmät alkavat olla jo kypsiä tuotteita ja tosiasiassa olemmekin saaneet nauttia laadukkaista laitteista jo vuosikausien ajan. Edellisen sukupolven laitteet ovat jo niin suorituskykyisiä, että rimaa alkaa olla jo vaikeata nostaa. Mullistavien uusien ominaisuuksien sijasta näemme pieniä parannuksia siellä sun täällä. R5MkII on askel eteenpäin, mutta yhtä suuri hyppy se ei luonnollisesti ole kuin aiemmin siirryttäessä peilitekniikasta peilittömin.
Monella varmasti pyörii mielessä kysymys, kannattaako päivittää? Sanoisin että jos et kuvaa lentäviä lintuja tai vauhdikkaita urheilulajeja, niin välttämättä ei. R5 on edelleen erinomainen ja monipuolinen työkalu. Jos vastasit kysymykseen kyllä, niin silloin ehdottomasti kannattaa harkita päivittämistä. Nopeissa tilanteissa kehittynyt automaattitarkennus sekä parantunut kennon lukunopeus nostavat mahdollisuuksia onnistuneisiin otoksiin. Edelleen jos video-ominaisuudet ovat sinulle tärkeitä, niihin R5MkII tarjoaa ison parannuksen.
Tärkeimmät kehitysaskeleet kannaltani
- Pre-Capture ja 30fps
- Nykimätön ja kirkkaampi etsinkuva (EVF)
- Parannettu AF-järjestelmä
- 14bit RAW-tiedosto myös elektronisella sulkimella
- Parannukset video-ominaisuuksiin (mm. 8K 60fps)
- 6,3ms kennon lukunopeus, riski rolling shutter ilmiöön pienentynyt (vrt. R5 16,3ms)